tiistai 18. marraskuuta 2014

Sympaattinen otus

Ensimmäisenä aiheena siis lehmä. Eikun piirtämään. Se on minulle se luontevin ilmaisutapa.

Niin kuin yleensä, piirrän joko ohuella mustalla tussilla taikka kuulakärkikynällä, käyttäen useaa viivaa. Ehkä minulla on niin tärisevä käsi, että yhdellä viivalla ei onnistu :) Joskus oikein "villiinnyn" ja käytän puukyniä. Hieman katsoin luonnosteluni tueksi kuvia netistä. Lehmät ovat kyllä sympaattisen näköisiä otuksia.

Skannasin kuvan ja ryhdyin muokkaamaan sitä fotarilla. Kyllä nopeasti unohtaa paljon oppimaansa, kun taitojaan ei käytä. Niin on käynyt nytkin, kun parin viime vuoden aikana on tehnyt töikseen ihan muunlaisia hommia. Ette arvaa, kuinka kauan pyörittelin tuota taustan pilkkua ja etsin toimintoa, jolla saa koko taustan täytettyä sillä. Testailin myös vähän eri tapoja "suihkutella" värejä.Tekstin poistin, kun se oli vähän liian makea. Leijuvalla lehmänpäällä lähdetään. Blogineitsyys lähti nyt!


Nämä kaksi kuvaa on kanssataiteilijoiden, mieheni E:n ja siskontyttöni I:n (9v.) kynästä. I:n kanssa harjoiteltiin viikonloppuna skannaamista ja hieman kuvankäsittelyäkin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti